Kesälomalla mopoillen Keski-Euroopassa

Juhannuksen jälkeen 25.6 lähti viisi miestä ja pyörää kohti Helsinkiä ja Länsiterminaalia; puoli kahdeksalta lautalle ja Tallinnaan. Reissu alkoi ”kosteassa” tuulessa. Matka jatkui Via Balticaa pitkin etelään. Alkumatkasta maisemia ei paljoa katseltu, kun niitä ei ole. Muistiin painuvin kohta oli Latvian raja, jonne Superalko oli pystytetty pohjolan janoisia palvelemaan. Ensimmäinen yö vietettiin Kaunasissa, jossa hotellin naapurissa oli keskeneräinen kookas kerrostalo muistuttamassa ajasta ennen muurin murtumista. Liettuassa parannettiin päätiestöä oikein urakalla ja sama jatkui Puolankin puolella. Monen tietyömaan kohdalla oli suuri kyltti, joka kertoi urakan olevan osittain EU:n rahoittama. Soisi sellaisten kylttien seisovan Suomessakin, sillä korjattavaa kyllä riittäisi niin alemmassa kuin ylemmässäkin tieverkostossa.

Mukavan pikkusiirtymän jälkeen olimmekin Krakovassa. Kello oli kuitenkin tikittänyt ehtoopuolelle ja suuntasimmekin syömään kaupungin syövereistä torin varteen, jossa upeiden rakennusten ympäröimänä nautimme tuhdin illallisen. Keskiviikkona aamupäivällä tutustuimme sähköpikkubussilla vanhaan kaupunkiin ja sen historiaan. Olimme samalla porukalla olleet Krakovassa aiemminkin, joten kohteeksi valikoitui nyt juutalaiskortteli ja synagogat. Kuljettajamme oli kuin maansa myynyt, kun Puola oli pudonnut jatkosta jalkapallon MM-turnauksessa. Alkulohkon viimeinen sija ei paikallista fania tyydyttänyt, ja hän vaatikin topakasti päitä vadille.

Ennen puolta päivää matkamme jatkui kohti Tšekin maata. Mukavien maalaiskylien lomassa ajellessa vahvistui taasen käsitys, että kaiken ei tarvitse olla suurta, jotta voi elää. Tehokkuudesta ei monin paikoin ollut tietoakaan. Keskustelua maataloudesta ei tässä porukassa voi välttää, kun kaikki muut mopomiehet ovat viljelijöitä. Kahvitauoillakin usein pohditaan, että mitähän ihmettä silläkin pellolla oikein kasvoi. Kasvilajikkeiden kirjo tuolla etelämpänä kun on meidän vastaavaa laajempi. Illalla saavuimme Ceske Budejovicen kaupunkiin, josta löysimme todella idyllisen pikkuhotellin joen rannalta. Oli muuten lähiseutujen ainoa vapaa huoneisto! Kaksi huonetta ja keittokomero lienee kokonsa vuoksi karkottanut muut kyselijät. Emme ole pitkään aikaan varanneet yösijoja etukäteen ennen matkaa, kun huoneet on aina löytyneet. Jos päivästä on tulossa pitkä, niin sitten varaamme jonkun varauspalvelun kautta yösijan. Respat sulkeutuu pikkupaikoissa arkisin aiemmin.

Aamupalan jälkeen juttelin omistajan kanssa. Hän olikin vieraillut lentopallonuransa aikana Suomessa useamman kerran. Universiadit olivat olleet palloilijalle kohokohtia. Suomipoika oli arvossaan ja ystävällisyys huipentui aurinkomarkiisien alas laskuun sateensuojaksi pyörien pakkaamisen ajaksi. Paremmaksi on pantu vain kerran aikoja sitten, kun Liettuassa respan nainen pyysi tuomaan pyörät sisään tiskin eteen kiillotetulle marmorilattialle parkkiin, ettei kukaan vie menopelejä!

Seuraavaksi pysäkiksi oli sovittu Ingolstadt ja Audi-museo. Matka eteni mukavasti muutamia tietöitä lukuun ottamatta. Navigaattorin ja Googlen yhteistyö varoittelee ja opastaa tarvittaessa kiertoteille, mutta kaikkia ei voi eikä edes kannata väistellä. Iltapäivällä kiertelimme museon, jossa autoja ja tekniikkaa esiteltiin kolmessa kerroksessa. Lisäksi oli hissi, jossa oli Le Mans -ajokkeja rullaamassa toistakymmentä kappaletta. Mieleen jäi myös monipuolinen ravintola, jossa kestittävänä oli monenlaista auton hakijaa ja tasamaan tallaajaa. Illaksi ajoimme Eibelstadin kaupunkiin pieneen hotelliin, jossa jälleen ystävällinen henkilökunta ravitsi matkamiehiä ennen nukkumaan menoa.

Matka jatkuu Asseniin, Hollantiin 29.6-1.7 2018

Perjantaina lähdimme kohti matkan varsinaista päämäärää eli Assenin kaupunkia Hollannissa. Siellä oli lauantaina MotoGp:n aika-ajot ja sunnuntaina kisat. Päivä kului auringonpaisteessa erilasia teitä ajellessa ja maisemia ihaillessa. Iltapäivällä saavuimme jo tutuksi tulleelle leirintäalueelle n. 1,5 km päähän radasta. Tuttavamme Kärkölästä olivat saapuneet paikalle jo aiemmin päivällä ja olivat varanneet meillekin paikat teltoille ja pyörille. Lähempänä rataa ei sitten enää nukutakaan, kun siellä harrastetaan äänekästä musiikin kuuntelua ja muita ”aktiviteetteja” ympäri vuorokauden aina kisoihin asti.

Eläkkeellä oleva tuttu pariskunta ystävineen avaa pihansa leiriytyjille ja autotallinsa ravintolana nälkäisille ja janoisille aina kisojen ajaksi.

Itse kisatapahtuma radalla olisi oma juttunsa, mutta todettakoon tässä, että emme olleet koskaan nähneet yhtä tapahtumarikasta MotoGp-kisaa kuin oli 1.7.2018 Assenissa. Viimeisille kierroksille asti podiumin korkeinta paikkaa tavoitteli kuusi kuljettajaa ja yleisö sai vastinetta rahoilleen. 1949 alkanut MM-kisojen putki Assenissa sai arvoistaan jatkoa. Katsojakapasiteetti on n. 100 000 ja paikalla kerrottiin olleen enemmän porukkaa. Keli oli +26 ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Assenin kisan jälkeen

Assenin moottoripyöräparkki

Vastaavaa kisaa pitäisi ajaa 2020 Iitissä Kymiringillä. Miten Suomeen saadaan kisaviikonlopuksi tuollainen katsojamäärä? Keski-Euroopassa voit lähteä lauantaina moneen kisaan ja ajella sunnuntai-illalla kotiin, mutta Suomeen tulo on matkustamista kaikille muille paitsi paikallisille. Lajiin pitäisi saada suomalaisia menestyjiä, jotta uutuudenviehätyksen jälkeenkin Kymiringillä olisi katsojia. Kokonaan toinen asia on kaupallinen ahneus, joka täällä iskee heti, kun massoja on liikkeellä. Ruokien ja juomien hinnat ovat suorastaan edullisia Assenissa.

Sunnuntaina illalla ajelimme Bremerhaveniin taasen pikkuiseen hotelliin. Zimmer frei -kyltti käännettiin heti, kun pääsimme sisään. Toki varaus oli matkalla tehty: hyvä! Italialainen ravintoloitsija oli lähiravintolassa sulkemassa oviaan, mutta kun ilmoitimme halustamme syödä pitsat, hän toivotti meidät tervetulleeksi! Rouva teki pitsat ja isäntä katseli jalkapalloa. Saksalaisten kehno menestys ei häntä pahemmin harmittanut. Paikallisilta emme viitsineet kysyä!

Aamulla paikalliseen merenkulkumuseoon kävi tie. Museotilat olivatkin remontissa, jotenka tutustuimme laivoihin ja sukellusvene ”Wilhelm Baueriin”. Alusmalli valmistui vasta sodan lopussa, joten tositoimissa näitä malleja ei nähty. Ahdasta oli, mutta tilaa oli kuitenkin yli odotusten.

Bremerhafenin merenkulkumuseo

Loistavien jäätelöannosten saattelemana lähdimme kohti Lyypekkiä, jossa ravitsimme itsemme ennen Travemündeen siirtymistä. Lauttaan ennen puolta yötä ja aamukolmelta lähtö. 3 500 km takana jälleen kerran ilman teknisiä murheita. Toki ei meillä kyllä ollut muitakaan murheita!

Loppumatka saunoen, leväten ja erittäin hyvin syöden kohti Helsinkiä. Keskiviikkoaamuna Vuosaaresta hajaannuimme tarkkailemaan, mitä kaikkea puolessatoista viikossa oli kasvustoissa tapahtunut. Minun nurmikkokoni oli ainakin venynyt leikkuukuntoon.

Kokemusta rikkaampana ja kiitokset mopokavereille!

 

 


Jaa artikkeli:


Muuta tästä aiheesta:

Kesälomalla mopoillen Keski-Euroopassa

Tyvikoivun hankkiminen Koskisen ohutvaneritehtaalle

Puunostajan My Day Pohjos-Savon maisemissa


Muuta tältä kirjoittajalta:

Kesälomalla mopoillen Keski-Euroopassa

Toinen harvennus kärköläläiseen kuusikkoon, jossa olin pikkupoikana heinäpellolla 1973

Koivutaimien istutuksesta ylispuuhakkuuseen – koivikon juurelle kasvoi lupaava kuusitaimikko


Muut linkit:

Puukaupan ABC