Insinööri ja virkamies polttopuutalkoissa

Varoitus tosikoille: Tämä juttu kirjoitettu ”pilke” silmäkulmassa! Ps. Meillä Koukunmaalla kaikki ovat ”naapureita”.

Naapuri halusi pienen peltosaarekkeen lepikon harvemmaksi ja reunat siivotuiksi, kun raapii traktorin kylkiä. Surautin (insinööri) tietä pitkin ohi ja totesin, että helppo nakki; hyvät puut ja sopiva määrä. Lankomiehen (virkamies) kanssa on puita tehty jo vuosia kimpassa, ja ei kun soittamaan tuoreimmasta löydöksestäni. Sovittiin puiden kaato 23-24.3 viikonlopuksi. ”Eihän vaan ole kamalan isoja ja pitkä kantomatka?”, kyseli virkamies. ”No ei ole, kun on pikkusaareke ja siitäkin poistetaan vaan pienimpiä leppiä. Sitä paitsi leppä on kevyt kantaa.” Työnjakomme oli selvä, sillä insinööri sahaa ja virkamies kantaa ja kiskoo.

Koitti puiden valmistusviikonloppu

Virkamies saapui aamulla ja noitui pikkuflunssaa, mutta ei armoa ja töihin. Yleensä leppää on mukava sahailla, kun se on pehmeää puuta. Ai niin; terähän oli jäänyt teroittamatta jätkänkynttilöiden valmistuksen jälkeen sitten lokakuun. Repusta uusi terä paikoilleen, koska nyt ei ole aikaa teritellä sahoja. Insinööri sai uutta puhtia, kun saha soittaa ja puuta haukkaa. Virkamieskin alkoi jäämään ja ei ollut ”niskaan” hengittämässä.

Polttopuiden_kaato_ja_kasaus

On se kyllä mukava seurata, kun toinen hikoilee ja puhisee; muka isoja olivat kolmemetriset propsit. ”Ei pysy kaverin mettäkärryn kyydissä lyhyemmät”, oli insinöörin vastaus. Luoja oli suonut tosi tuulisen lauantain ja kaatosuuntaa ei tarvinnut miettiä, koska 15 m lepät eivät suostuneet vastatuuleen kaatumaan. Ennusteen mukaan sunnuntaina sama tuuli ja sama suunta! Siitähän seurasi pientä oksien ja latvusten keruuta pellolta, mutta sehän oli virkamiehen hommaa se. Viisi tankillista sahailtiin, tuli ehtoo ja väsy. Kovasti olivat pieniä nökköset pellon reunassa ja insinööri virkkoi, että ensi kerralla otetaankin taas moton perästä polttopuut niin kuin viimeksikin. Virkamies imi jaffaa eikä jaksanut muuta kuin nyökytellä hyväksyvästi.

Sauna kuumaksi ja sitä odotellessa insinööri pääsi ”bravuuriinsa” eli pitsan vääntöön. Löylyttelyn jälkeen maistui pitsa ja pari oluttakin. Unijukka tuli iltauutisten aikaan ja jäi Uutisvuoto näkemäti! Aamulla meinattiin sahailla vielä pari tankillista, kun olivat kasat niin pieniä ja urakkakin kesken.

Koitti aamu ja kankeus. Illalla niin vetreät kropat olivat kuin jyrän alle jääneet. Aamupalan jälkeen hipsimme varovasti puskaan ja alkoihan ne paikat siitä vertymään. Pari tankillista ja kotiin, sillä insinöörillä oli lapsenlapsen synttärit tiedossa.

Klapien valmistus 6.-7.4

Toinen ystävällinen naapuri lainasi ”voorttia” ja pilkekonetta viikonlopuksi. Jäi hänellä kertomati, että sammuttimen vaijerin kuori seuraa joskus vaijeria. Kone ei siis lauantaiaamuna käynnistynyt. Edellisenä päivänä sitä hakiessa toimi kuin ajatus. Virkamies tutki sammuttimen kulkua ja kulkihan se, mutta ei käynnisty. Yöllä oli pakkasta ja olisikohan tankissa kuitenkin ollut naapurin epäilemät kesälaadut? Hinattiin toisella traktorilla ees ja taas, mutta ei käynnistynyt. Virkamies kokeili vielä sammutinta ja sehän liikkui vielä paljon lisääkin. Helpotuksen huokaus; kone tulille ja palastelemaan.

Herkkuhommaa; virkamies nostaa puut kuljettimelle ja insinööri sahaa ja valvoo prosessia! Klapikoneen kuljettimella, joka on kuin huiskahäntä, puut suoraan rakolatoon kuivumaan. Näissä meidän puissa, kun noita ”rukkasen” kuvia on jo muutenkin riittävästi. Mahtuukohan kaikki latoon vai pitääkö taas alkaa pinoamaan? Naapuri oli kerännyt pellon reunasta kolme täyttä metsäkärryllistä ja aprikoi leppiä olleen n. 13 m3 (Huom. Kiintomottia!). Ruokatauon jälkeen tilanne näytti jo aivan toivottomalta; ei mahdu kaikki sisälle millään. Virkamieskin hikoili kuin Pogostan viidelläkympillä, jonka oli muuten sivakoinut pertsalla paria viikkoa aiemmin! Huolestuneena insinööri kuikuili jäljellä olevaa kasaa ja rakoladon täyttymistä…ehkä sittenkin mahtuu.

Mitä ihmettä!

Ilman_tätä_masiinaa_ei_naurattaisi

Puuta ei tule sahalle ja urakka painaa päälle! Virkamies oli luikahtanut kahville ja viittoili insinööriäkin liittymään joukkoon. Keli oli mitä loistavin ja aurinko pienen tuulenvireen kera muistutteli kevään tulosta. Mikäs siinä oli auringon paisteessa nauttia kahveista ja linnunlaulusta. Tauon jälkeen loppukirin katkaisi enää klapikoneen omistaja, joka oli jostain hiipinyt traktoriin ja sammutti masiinan. Lyhyen, mutta sitäkin ytimekkäämmän suunsoiton jälkeen koitti klapiurakan kliimaksi. Viimeinen leppä soljahti kitaan ja latoon! Urakka oli loppusiivousta vaille valmis. Nyt sitten tiedetään, että rakolatoon mahtuu 13 kiintomottia heittomotteina. Enempi on sitten jo ahneutta. Tehollista työaikaa meni 6,5 tuntia ja sehän tarkoittaa pari kiintoa tunnissa. HYVÄ ME!

Täysi_rakolato

Näillä klapeilla lienee tarvetta aikaisintaan keväällä 2020. Leppäpuruilla voisi savustaa, mutta lienee hivenen teräöljyä mukana eikä niin paljoa kalaa maakrapu savusta ikinä? Ei muuta, kun purut marjapensaiden juurille ja saunomaan. Insinööri sai vääntää taasen pitsan hyvällä mielellä. Juuri ennen nukahtamista insinööri muisti, että omassa metsässähän on syksyllä tehtyjä koivurankoja ainakin viisi kiintoa odottelemassa! Nyt tuli insinöörillekin hiki, että mihin ne klapit pannaan? Onneksi muistin naapurin vanhan sanonnan, että liian kanssa pärjää aina kunhan se ei ole …. (sensuroitu!), ja vaivuin uneen levollisin mielin!

 


Jaa artikkeli:


Muuta tästä aiheesta:

Insinööri ja virkamies polttopuutalkoissa

Parrut tuovat metsänomistajalle kuitupuuta paremman tuoton

Puuhuolto kelirikkoaikana

Miten tehdä ensimmäinen puukauppa?

Vinkkejä metsäveroilmoituksen täyttöön

Talvikorjuille poikkeuksellisesti jo joulukuun alussa

Puunhankinnan digitalisaatio turvaa Koskitukin mutkattomat palvelut

Syksyiset terveiset kannon nokasta!

Tyvikoivupäivä Vehmersalmella tarjosi tietoa koivun katkonnasta

Työturvallisuus hakkuutyömaalla


Muuta tältä kirjoittajalta:

Insinööri ja virkamies polttopuutalkoissa

Parrut tuovat metsänomistajalle kuitupuuta paremman tuoton

Talvikorjuille poikkeuksellisesti jo joulukuun alussa

Kesälomalla mopoillen Keski-Euroopassa

Toinen harvennus kärköläläiseen kuusikkoon, jossa olin pikkupoikana heinäpellolla 1973